Nimetön
16.9.2020

Iloa ja voimaantumista kätten töitten tuottamina!

Käsillä on aina jokin keskeneräinen tai uusi tai tuunattava neulos tai virkkaustyö.

Uusi pulma: onko kivijalkakauppa auki koronakeväänä? Sitä piti lähteä kokeilemaan. Ovet olivat auki, hienoa. Sukkalankoja ostin.

Lapsenlapsen päiväkotitäti tilasi minulta sukat. Lasta päiväkotiin viedessämme hän hoksasi uudet sukat, jotka jätin lapsenlapseni koriin. “Onpa kauniit. Voisinko minäkin tilata sukat?” Lupasin tehdä viiveellä. Pitkävartiset sukat valmistuivat koronakevään aikana muiden käsitöiden lomassa. Sain antaa ne hänelle saatekirjeellä: “Kiitoksena lasten hyvästä hoidosta haasteellisen kevään aikana. L:n Isoäiti”

Toisetkin sukat tein, syntymäpäivälahjaksi ihanalle Miniälle.

Tuunattavaksi otin vuosikymmeniä sitten virkkaamani päiväpeiton. Olin todella onnellinen, kun sain sen tuunattua, lähinnä korjattua, siten, että se on edelleen hyvä käytössä. Uutta päiväpeittoa varten on syntynyt paloja; tavoitteena saada virkattua pienempi päiväpeitto lapsenlapselle.

Olen melkein joka toinen vuosi tehnyt graffiitteja kotimme portinpielessä seisovan kuusen runkoon. Eräänä kesänä naapurin lapsenlapsi huomasi graffitin: “Katsokaa, tuolla puulla on villapusero!” Tänä keväänä tein graffiteista erilaisia. Testaan menevätkö langat jälleen oravanpesään kuten useina aikaisempina kesinä oli tapahtunut. Tällä hetkellä, syyskuun loppupuolella, graffiitit ovat edelleen paikallaan, sateen ja auringon muokkaamina, mutta ehjinä.

Neulominen, virkkaaminen ovat olleet korona-aikana todella mielekästä tekemistä. Tärkeänä olen kokenut myös sen, että olen voinut tukea lankaliikkeen yrittäjää.

Lisätietoja

Suomen käsityön museo

amanuenssi Seija Hahl

seija.hahl@jyvaskyla.fi
014 266 4372
050 311 8886

Pin It on Pinterest