Käsillä tekeminen korona-aikana

Olin teknisen suunnittelun opiskelija lähtiessäni joulukuun alussa 2019 Pariisiin taiteilijaresidenssiin. Palatessani sieltä vuoden vaihteeseen 2020 en enää saanut otetta opiskelusta ja helmikuussa lopetin koulunkäynnin. Huokaisin helpotuksesta siirtyessäni tietokonemaailmasta takaisin itselleni paremmin sopivaan käsityöläiselämään. Ranskassa tein mm. villalangoista kangaspohjaan pieniä ryijypaloja. Nimesin ne nukkapaloiksi. Suunnittelin, että tekisin kotimaahan palattuani jossain vaiheessa paremmalla ajalla nukkapaloista koostuvan ison peitteen/maton. Tuo aika tulikin nopeammin kuin olin ajatellut.

Minulla siis oli suunnitelmat valmiina tekemisen suhteen, kun maaliskuussa 2020 koronaviruksesta johtuva eristäytyminen kotioloihin alkoi. Päätin käyttää nukkapalapeitteeseen kaikki kaapinpohjilta löytyvät ylijäämälangat. Niitä riitti. Osan villalangoista laitoin varmuuden vuoksi muutamiksi viikoiksi pakastimeen turkiskuoriaisten pelossa. Virkkasin pylvässilmukoin nukkapaloille pohjat; ympyröitä, suorakaiteita, kolmioita, neliöitä…Saksin langat määrämittaisiksi pätkiksi. Langanpätkä toisensa jälkeen kiinnittyi virkkuukoukun avulla pylvässilmukkapohjiin. En suunnitellut nukkapalapeitettä etukäteen. Annoin sen elää ja syntyä omaan tahtiin oman näköisekseen. Kiinnitin virkaten yksittäiset palaset toisiinsa melkein saman tien kuin ne valmistuivat. Tein täysiä työpäiviä. Olin vauhdissa. Kotiresidenssissä ei ollut aikaa turhautua tai masentua. Tyhjyyden tunne tuli sitten myöhemmin kun urakka toukokuun lopussa oli ohi. Nukkapalalla oli tuossa vaiheessa kokoa noin 1500×2100 mm ja työnimenä Le jardin des rêves, unelmien puutarha.