Käsillä tekeminen korona-aikana

Olen jo monta vuotta keksinyt itselleni uusia tekosyitä, miksen nyt aikuisiällä tekisi itselleni turriasun päätä. Olen joskus lapsena tehnyt hyvin alkeellisen, huonon ja varmasti jo pieneksi jääneen ja hukkuneen pään, joten käytännössä minulla ei ollut kokemustakaan asiasta. Nyt tulin kuitenkin tilanteeseen, ettei minulla ollut mitään syytä olla kokeilematta – ja onneksi uskalsin!

Ensimmäisenä askeleena kysyin Facebookin annetaan-ryhmästä vaahtomuovipatjaa, ja sellainen löytyi kuin löytyikin ilmaiseksi kotikylästä. Sen luovutus kävi koronaystävällisesti ilman kontaktia, noudin sen vain antajan osoitteen terassilta. Muutaman tutoriaalin tuijottelun jälkeen keräsin tarpeita ympäri asuntoa: rikkinäinen tekonahkainen kännykkäkotelo, hajonneet aurinkolasit, isoksi jäänyt tekoturkisliivi ja käyttämättä jäänyt tekoturkistakki, nurkissa pyörinyt fleece-kankaanpala ja hitunen uskallusta. Ja sitten vain työskentelemään.

Hävytön määrä kuumaliimaa, muutama palovamma ja toistakymmentä tuntia tarkkaa ähellystä maksoivat vaivan, ja lopputuloksena oli jopa itseni ällikällä lyövän hieno turripää, jonka kissaeläimeksi tunnistaa helposti. Ensimmäiseksi kunnon turripääksi loistava. Kannatti uskaltaa!