Kaija Saarelma

2.11.2020

LEVOTTOMAT KÄDET KORONA-AIKAAN

LEVOTTOMAT KÄDET KORONA-AIKAAN

Lääketiede tuntee levottomat jalat oireyhtymän. Levottomilla jaloilla tarkoitetaan alaraajojen epämiellyttävää tuntemusta, joka pakottaa liikuttelemaan jalkoja, koska liikuttelu helpottaa epämiellyttävää oloa. Koronaepidemia rajoituksillaan tuntuu käsien levottomuutena.
Koronakeväänä päivästä toiseen istuin kotisohvalla ja seurasin hallituksen ja terveysviranomaisten alati vaihtuvia tiedotteita. Kun kuuntelin niitä ja suunnittelin elämän menoa rajoitusten sallimissa puitteissa, tunsin käsieni yhä kasvavan levottomuuden. En ole koskaan ollut käsityöihminen. En osaa edelleenkään toistuvasta ohjauksesta huolimatta kutoa sukan kantapäätä.
Sitten muistin tahmatassun! Olin ennen epidemiaa poikennut Taito- shopissa, jossa neuvottiin, miten liukuesteverkosta tehdään kaikki tiukat pullot ja purkkien kannet avaava kitkaan perustuva apuväline. Verkkopalanen käännettään kaksinkeroin ja reunat virkataan yhteen. Syntyi vino pino tahmatassuja. Käsien levottomuus kanavoitui virkkuukoukkuun. Olen jakanut tahmatassuja kaikille ystäville ja tuttaville. Sen avulla saa tiukankin samppanjapullon korkin auki, kun juhlimme koronakurimuksen väistymistä.

MASKIT JA KASVOLIINAT
Koronaepidemia on tehnyt kuolemasta jokapäiväistä ja näkyvää. Varsinkin epidemian alussa näimme televisiosta, miten loputtomat ruumisarkut matkasivat Espanjassa ja Italiassa. Jopa kuvat ammottavista joukkohaudoista muuttuivat jokapäiväisiksi. Korona kuritti ja kylvi pelkoa. Ihmisten yhteinen ja väistämätön kohtalo, kuoleman vaara, konkretisoitui.
Tiedotusvälineet pursuivat keskustelua, väittelyä, syyttelyä ja jopa riitelyä epidemian aikana käytettävistä kasvomaskeista ja niiden saatavuudesta. Virukselta tuli suojautua kasvomaskein ja käsidesin avulla.
Maskien vanavedessä muistin kasvoliinan, jolla peitin äitini kasvot arkussa viimeisenä kosketuksena välillämme. Äiti oli itse kirjonut pellavaisen, kukallisen liinan taidolla. Päätin kirjailla itselleni kasvoliinan tulevaa varten. Hankin valkeaa pellavakangasta ja kirjailin liinalle elämän virran yksinkertaisella sashiko – menetelmällä ja tekstin ELÄMÄLLÄ KIITOS. Toivon, että liinaa käytetään, kun minun aikani tulee lähteä. Toiseen liinaan kirjoin SUURIN ON RAKKAUS.

Lisätietoja

Suomen käsityön museo

amanuenssi Seija Hahl

seija.hahl@jyvaskyla.fi
014 266 4372
050 311 8886

Pin It on Pinterest