Käsillä tekeminen korona-aikana

Olin vuonna 2004 Kansalaisopiston käsityöpiirissä ja halusin kokeilla ryijyn ompelua. Pyysin lapsiani, silloin iältään 8, 10, 12, 14 ja 15- vuotiaat; suunnittelemaan haluamansa värityksen kooltaa n. 40×40 cm ryijyyn, jossa keskellä on sydän.
Tyttäret suunnittelivat värit aika tarkastikin, pojilla se oli vähän suurpiirteisempää: alhaalla mustaa, ylhäällä vaalean harmaata…
Ryijyjä oli todella mukavaa ja innostavaa ommella. Neljä ryijyä sainkin valmiiksi melko lailla yhteen syssyyn, mutta se viimeinen jäädä jumahti vaiheeseen… Ja unohtui. Välillä kaappeja siivotessa ryijypaketti näyttäytyi ja omantunnonpistoksia tuntien mietin, että pitäisi ommella loppuun. Joskus. Pitäisi.
Nyt Korona- keväänä kun iso luuta järjesteli kaappeja ja remonttiakin tehtiin yhdessä huoneessa; päätin, että NYT. Ompelin keskeneräisen ryijyn loppuun ja viimeistelin kaikki valmiiksi. Mikä helpotus, että lopultakin työ oli tehty loppuun!
Lasten reaktiot olivat hauskoja, kun laitoin heille ryijyistä kuvan, että muistatteko!? Joku ei muistanut ollenkaan koko ryijy-asiaa…
Joku mietti omakseen ihan jonkun toisen ryijyä, mutta kaikki olivat sitä mieltä, että hienoja ovat.
Ja ne fiilikset, että olipa järkevää pyytää sen ikäisiä lapsia suunnittelemaan; kun nykyinen värimaailma olisi aivan muuta toista…
En luvannut ommella enää uusia! Nämä ovat sen ajan tuotokset ja säilynevät muistoina. Lapsuudesta, nuoruudesta. Äidin ompelemat.
Itselläni on äidin käsityöt suuria aarteita. Äidin villasukkia pidän ihan joskus vain lohtusukkina. Äitini kuoli v. 1977, kun olin 17- vuotias.
Käsityöt Louhi-Nalle- nimellä ovat osa maatalousyrittäjyyttäni; perinteisesti käsinommellut mohairkarvaiset, puulastulla täytetyt nallet, erilaiset huopatuotteet ja neulomiset. Neulominen on niin terapeuttista ja rentouttavaa; pää tyhjenee kaikista asioista ja huolista, kun pistää puikot heilumaan! Louhi on tilani nimi; siitä tuotenimi Louhi-Nalle.