Käsillä tekeminen korona-aikana

Yleensä neulon ja vähäisemmässä määrin virkkaan ympäri vuoden esim. kirjoneulekintaita ja sukkia annettavaksi myöhemmin lahjoina. Vuonna 2020 käsityöharrastus lamaantui maaliskuusta alkaen. Kesän aikana syntyi lopulta yhdet sukat omaan käyttöön, syksyllä parit muut lahjoiksi. Neuleet eivät jääneet kesken: niitä vain ei alkanut käynnistyä. Paradoksaalisesti lisääntyneet koti-illat eivät kannustaneetkaan esim. uusiin käsityökokeiluihin. Osasyynä lienee ollut siirtyminen kaupungista etäelämään lapsuusmaisemiin kiinnostavine pihatöineen.

Syyskuussa tapahtui sitten merkittävä muutos. Pääsin jo pari vuotta suunniteltuani Jyväskylän kansalaisopiston kansallispukujen ompelukurssille. Aloin ripeästi valmistaa käsin ommellen omaa Keski-Suomen (tarkistettua) pukua. Työtunteja on kulunut kymmeniä ja taas kymmeniä. Vuoden nyt lähestyessä loppuaan valmiina ovat hame, alushame, pitkä paita, esiliina ja tyllipitsi. Tammikuussa alan tehdä liiviäkin, ja puvun olisi tarkoitus olla ensi kesänä käyttövalmis – olipa mitään juhlia luvassa tai ei. Ja ainakin puvusta muodostuu pysyvä poikkeusvuoden muistoesine!