Käsillä tekeminen korona-aikana

Olen ollut vuoden 2019 ja 2020 lankapaastolla: en ole ostanut lisää lankoja, vaan olen yrittänyt kuluttaa olemassa olevia lankoja valmiiksi tuotteiksi. Lankoja on kymmeniä kiloja, jopa satoja — riippuu vähän laskentatavasta. Laskenko mukaan esimerkiksi trikookuteet, joita olen vähentänyt virkkaamalla. En tullut punninneeksi lankoja ennen lankapaaston aloitusta, mutta lankojen loppuessa voin todeta, minkä verran olen niitä paastoillut. Vuonna 2019 käytin lankoja käsitöihin nelisenkymmentä kiloa, ja tänä vuonna en juuri ollenkaan, mutta siitä lisää myöhemmin. Käytän kirjaamiseen Excel-taulukkoa, johon merkkaan käytetyn lankamäärän kiloina, ja viimeiseen sarakkeeseen kuvaan valmiin tuotteen kirjallisesti. Nykyään otan valokuvan valmistuneista tuotteista — harmittaa, kun ei tullut tehtyä edes jonkinlaista dokumentointia aikojen alusta lähtien, kohta 50 vuoden takaa. Ensimmäisen villatakin neuloin nimittäin noin kymmenvuotiaana, ja sitä ennen tein pienempiä käsitöitä (myös koulun ulkopuolella), ja olen nyt 55-vuotias.

Toinen projekti on ollut tehdä puolivalmiita töitä valmiiksi. Niitäkin on kymmeniä (ehkä 30—40 projektin alussa), mikä missäkin vaiheessa. Purin sellaiset, joissa lanka oli loppunut kesken, enkä keksinyt mitään järkevää tapaa tehdä tuotetta valmiiksi kotoa löytyvillä langoilla. Puolivalmiita tein aika lailla valmiiksi marraskuussa 2019, mutta välillä houkuttelivat myös uudet työt, joita tein muutamia.

Syyskuun alussa 2019 jäin opintovapaalle, ja 5.9.2019 matkustin Gran Canarialle. Ajatuksena oli viettää siellä aikaa etäopiskellen toukokuun loppuun 2020, mutta käydä välillä Suomessa ainakin yhden kerran. Ennen lähtöä piti kuitenkin miettiä, millaisen käsityöprojektin ja millaista lankaa ottaisin mukaan, että se riittäisi koko ajalle. Olin saanut vuosia aikaisemmin anopiltani ”paalin” ohutta kalalankaa. Kaivoin paalin esille ja punnitsin langat: 4,5 kiloa. Ajattelin, että ohuella virkkuukoukulla virkkaamalla pari kiloa lankaa riittäisi koko ajaksi, ja niinpä otin mukaan kaksi kiloa ohutta kalalankaa ja 1,5-numeroisen virkkuukoukun.

Kesti kauan aikaa keksiä, mitä langasta tekisin. Aloitin ja purin, aloitin ja purin: rentoa kesäkassia, hiuspantaa, sängynpeittoa … Lopulta kokeilin muutaamaa blokkia löytääkseni sellaisen mallin, jota jaksaisi tehdä muutaman kymmenen — tai sata — kappaletta, ja löysin lopulta sellaisen. Tein noin kahdeksan sentin kokoisia neliöitä noin sata kappaletta, ja aloin yhdistää niitä parisängyn peitoksi. Lähdin marraskuuksi Suomeen, ja jätin suurimman osan tavaroista (myös virkkuutyöni) vuokrakämppään odottamaan paluutani. Joulukuun alussa palasin saarelle, ja taas helmikuun alussa läksin Suomeen. Sillä kertaa pakkasin kaikki tavarani mukaan, koska en ollut varma, palaanko enää takaisin.

Maaliskuun 10. päivänä palasin kuitenkin Gran Canarialle sairastuneen ystäväni tueksi. Tulin kevyillä käsimatkatavaroilla ja pienillä vaihtovaatteilla, koska ajattelin olla saarella tällä kertaa korkeintaan 2,5 viikkoa. Sunnuntaina 15. maaliskuuta alkoi Espanjan hallituksen julistama poikkeustila, ja nyt olemme olleet täällä kohta kahdeksan viikkoa lähes täydellisessä karanteenissa — ilman käsitöitä, ilman lankoja. Pari virkkuukoukkua otin mukaan kynäkoteloon, mutta niilläpä ei juuri ole virkaa tässä tilanteessa. Taitaa olla pisin aika ilman käsitöitä koko aikuisiälläni.

Olen kerännyt kahtena vuonna (2019 ja 2020) tietoja myös lämpötilapeittoa varten. Vuoden 2019 peitto on valmiina elokuun loppuun saakka, ja tilastot ovat valmiina peiton valmistamiseksi, jahka pääsen koti-Suomeen paastolankojeni äärelle (8.5.2020 on kotiutuslento Suomeen). Virkkaan niiden päivien rivit kaksivärisiksi, joina olen ollut täällä, ja ajattelin kehitellä karanteenipäiville vielä jotakin ekstraa — en ole vielä keksinyt, mitä se olisi.

Käsityöpaasto on tehnyt ihan hyvää, koska käsitöiden tekeminen alkoi olla jo vähän pakkomielteistä. Silloin kun pitää lukea tenttikirjoja, käsitöiden tekeminen samalla auttaa keskittymään, mutta välillä pitäisi tehdä myös muistiinpanoja luetusta, silloin eivät käsityöt yhtälöön sovi.

Minulla on kuviokangaspuut (harnesk- ja damastioptiot samoissa kangaspuilla) kotona, ja melkein myin ne jo yhdelle kiinnostuneelle käsityöalan ammattilaiselle. Neuvottelut eivät ole nyt edenneet, kun en pääse tarkistamaaan kaikkia osia ja asioita, mutta katsotaan, jatkuvatko neuvottelut, jahka pääsen kotiin. Olen nyt jo monta vuotta käyttänyt pelkkiäperuskangaspuita, mutta ehkä pakollinen käsityöpaasto neuvonnan ja virkkaamiseen puolella innostaa minut ottamaan kangaspuut täydellä potentiaalillaan käyttöön, kun ulkomailta tullessa pääsen jatkamaan samantapaista karanteenia kuin täällä Espanjassa ainakin kahden viikon ajan. Loimiakin minulla on nimittäin muutamia valmiina odottamassa, joten voisin käynnistää koronakevään päätteeksi muutamia kudontaprojekteja — vaihtelun vuoksi. Oma karanteenini jatkuu todennäköisesti vielä kesä- ja heinäkuussa, joten päivittäisen yksinäisen metsälenkin lisäksi voisin ihan hyvin edistää käsityöprojektejani edelleen. Mikäs sen mieluisampaa …