Käsillä tekeminen korona-aikana

Olen ollut käsityöläinen ihan pienestä asti. Tekemistäni on aina kuvannut lähinnä kokeileminen. Vaikka olen kouluttautunut alalla, niin silti kokeilupuoli on yksi vahvimmista minua ohjaavista asioista. En pidä itseäni pukuompelijana, vaatturina tai ohjaustoiminnan artenomina, vaan käsityön monipuolisena kokeilijana. Olen myös joskus toivottoman lyhytjänteinen, joten en useinkaan tee isoja töitä, vaan kokeilen kaikkea suhteellisen nopeasti valmistuvaa.

Kehräystä olen kokeillut yli 10 vuoden ajan sekä värttinällä, että rukilla. Koronasulkuajan alussa jäin etätöihin monen muun lailla ja silloin rukki pyörähti käyntiin toden teolla. Kehräsin ison pussillisen punaista huovutusvillaa langaksi ja siitä tuli tosi kivaa. Pidän myös huovuttamisesta, mutta käteni eivät kestä sitä veden ja saippuan kanssa läträämistä, vaan minun oli keksittävä villoillleni jotain muuta käyttökohdetta.

Ostin itselleni rukin pari vuotta sitten valmistumislahjaksi (suoritin artenomi yamk-tutkinnon) ja lisäksi löysin meidän talon vintiltä ihan toimivan kiikkalaisen, joten minulla on nyt kaksi toimivaa, hyvin erilaista rukkia. Kehräsin katsellessani televisiota ja pari kertaa myös virtuaalikokouksen aikana. Pidin etävalmennusta työttömille ja siellä meillä oli yhtenä aiheena oman harrastuksen esittely, joten luonnollisesti sain myös siellä esitellä kehräämistä. Kehräsin punaisen villan jälkeen ihan tavallista värjäämätöntä lampaanvillaa, jonka sain eräältä lampurilta. Myöhemmin pyöräytin langaksi myös hyvin kirjavan huovutusvillakakun, jonka ostin Kike kierrätyskeskuksesta.

Tätä kehräämistä tein varmaankin sieltä maaliskuun lopulta toukokuun puolelle. Sitten tajusin, että minullahan on kesken tyttärilleni aloittamani virkatut peitot. Otin lankalaatikon viereeni ja virtuaalikokousten aikana ehdin tekemään valtavan määrän tilkkuja ja sitten yhdistelin niitä aina sopivina hetkinä. Järjestelin tilkut pöydälle ja kiinnitin ne hakaneuloilla yhteen, joten yhdistämisvaiheessa minun ei tarvinnut enää miettiä mitään, vain virkkailla yhdistämiskerrosta.

Ensimmäinen virkattu peittoni oli Kalevala CAL ja se syhtyi jo ennen korona-aikaa. Seuraavaksi tein Kalevala-peiton ensimmäisen ruudun mukaan peiton yhdelle tyttärelle. Kaksi muuta peittoa piti syntyä Adalmiinan helmi CAL- peittona ja Unelmien kukkatarhana, mutta jossain vaiheessa hermostuin ja rupesin virkkaamaan omasta päästäni ihan omia kuvioita. En jaksanut ja pystynyt seuraamaan mitään ohjeita kokouksen aikana, joten tein vain erilaisia kerroksia, vaihtelin värejä ja paloista tuli tosi hienoja. Kun kolmen tyttären peitot olivat valmiit, ryhdyin tekemään seuraavaa samoista langoista, sillä tajusin ostaneeni ihan hirveän paljon liikaa lankoja. Ensimmäinen peitto oli harmaa-valko-pinkki, seuraava sini-turkoosi-valkoinen ja kolmas roosa-valko-punainen. Seuraavaan peittoon yhdistin kaikkia punaisen ja roosan värejä ja ostin yhden hyvin tumman harmaan vielä lisäksi. Peitto meni häälahjaksi korona-aikana häitään viettävälle ystävän tyttärelle.

Nyt on menossa taas uusi peitto vielä samoista langoista ja tähän peittoon yhdistän kaikkia näitä olemssa olevia värejä ja se näyttää upealta. Peitto jäi kesken siinä vaiheessa, kun siirryin etätyöstä lähityöhön heinäkuun puolessa välissä.

Kehräämisen ja virkkaamisen ohessa tein toki muutakin, eli välillä oli pakko neuloa sormikkaita. Kokeilin tekniikkaa, jossa tein pyöröpuikolla kaksi sormikasta yhtä aikaa ja sormien kohdalla tein kaikki sormet valmiiksi yhtä aikaa. Parhaimmillaan siis puikoilla oli kymmenen sormea, kunnes päättelin peukalot pois. Tämä onnistui mielestäni aika hyvin.

Lisäksi tein tilauksesta puoleen reiteen ylettyvät villasukat jämälangoista (myöskin magic loop -tekniikalla) ja toiset vähän lyhyemmät. Sitten tein tietysti vähän konekirjontaa, ompelin muutamia vaatteita ja tein kaksi viikinkien venetelttaa sekä muutamia viikinkivaatteita keskiaikafestivaaleille. Suurin käsityöhön liittyvä urakka oli kesällä, kun lomani aikaan siivosin ja raivasin käsityöhuonettani ja pidin siinä pihamaalla kirpputoria. Sain myytyä aika paljon käsityötarvikkeita ja huonekin siistiytyi ihan kivasti.

Syksyllä työn ohessa syntyi lähinnä vain sukkia ja vähän konekirjontatöitä yms. normaalia, mutta mitään uutta ja ihmeellistä projektia en jaksanut aloittaa. Melkein toivon, että voisin taas tehdä yhden jakson etätyötä, jotta pääsisin taas toteuttamaan jotain huimaa juttua 🙂

Meille tuli syyskuussa kotiin vaihto-oppilas Turkista ja hänen kanssaan teemme paljon käsityöjuttuja. Hän innostui neulomisesta ja huivina aloitettu työ on kohta valmis villatakki. Olemme myös tehneet hirveän määrän isotöisiä origamitähtiä, joita annoimme joululahjaksi. Tähden teon meille opetti saksalainen vaihto-oppilaamme, joka myös käväisi Suomessa alkusyksystä. Tähteen tarvitaan 30 palaa, jotka yhdistetään niin, että yksi sakara muodostuu aina kolmesta eri palasesta ja kaikkiaan tähdessä on 20 sakaraa. Sisälle on mahdollista pujottaa led-valot. Teimme myös ennen joulua havukransseja ja olipa meillä vielä hurjat piparien koristelutalkoot. Nyt, kun taloon tuli tammikuussa myös italialainen vaihto-oppilas, hänkin on aloittanut neuleprojektin ja katsotaan, mitä niistä ensimmäisistä rannekkeista vielä kasvaa. Alku näyttää hyvältä ja hän on ollut Suomessa vasta viikon.

Videomateriaali

https://www.instagram.com/puuhaajat/

Tätä insta-tiliä pidän yhdessä ystäväni kanssa ja laitamme sinne kuvia käsitöistä ja erilaisista projekteista. Mukana myös jonkin verran videoklippejä.