Nimetön
14.6.2020
Ajankulua
Nimetön
14.6.2020
Ajankulua
En ole käsityöihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. En siis osaa tehdä sukkia tai pitsiverhoja. Ompelen kyllä kankaasta pieniä pussukoita ja essuja lapsille.
Mutta maaliskuussa löysin kaappieni kätköistä kirjontalankoja ( miksiköhän olin niitä joskus hankkinut? ).
Löytyi myös pehmeää puuvillakangasta. Mieli alkoi työstää kettuja. Olen aikaisemmin piirtänyt näitä kettuja ja nyt niitä tuli langalla kankaalle. Kankaassa oleva painatus antoi alkusysäyksen ja muodon, sitten vain tavarat pöydälle levälleen ja hahmotelma ensin paperille, sitten kankaalle ja sitten neulalla ja langalla.
Päivät kuluivat. Aamulla kävin lenkillä ja avannossa, sitten ahertamaan. Yksi työ syntyi yleensä yhden päivän aikana, joskus tein pitempään. Usein ahkeroin vielä yhdentoista aikaan illalla.
Kettujen jälkeen syntyi tyttöjä, kuvia ystävyydestä ja leikistä. Haaveilua ja auringonlaskuja.
Toukokuussa loppui kangas. Olin jo joutunut tilaamaan lankoja lisää netistä mutta en raaskinut repiä verhoja alas ja tehdä niihin kuvioita. Nyt ne työt ovat pinossa tuossa kaapin päällä ja ihmettelen, miten ne siihen ovat ilmestyneet. Niitä oli ihana ommella ja nautin joka hetkestä. Mutta jos joku kysyy, mitä pistoja, en osaa sanoa. Katsoin kyllä jossain vaiheessa netistä erilaisia ohjeita ja pistomalleja, mutta en tiedä, mitä niihin tuli.
Lisätietoja
Suomen käsityön museo
amanuenssi Seija Hahl
seija.hahl@jyvaskyla.fi
014 266 4372
050 311 8886

