Käsillä tekeminen korona-aikana

Meitä on kolme sisarusta, jotka olemme harrastaneet laajasti käsitöitä kymmeniä vuosia. Koronan takia jouduimme keväällä eristäytymään kotiin, koska olemme kaikki yli 70-vuotiaita. Totesimme, että pärjäämme kyllä, kun vain matonkuteita ja sukkalankaa riittää. Löimme viisaat päät yhteen ja mietimme, mitä yhteistä tekemistä keksisimme. Meillä on jokaisella kotona kangaspuut ja varastot täynnä inspiroivia matonkuteita.

Mistä kaikki alkoi…

Mattoa kutoessa jää aina pieniä jäännöskeriä, joita kertyy ja kertyy. Siivoilimme matonkudekerävarastoa, lajittelimme ja erittelimme kaikki pienet ja ”erikoiset” kerät erilleen. Mietimme millaisia mattoja niistä vielä saisi tehtyä ja millä tavalla. Päätimme yhdessä, että mitään ei heitetä pois. Kudotaan kaikki matoiksi! Kerämäärä oli niin valtava, että tunsimme itsemme melkein miljonääreiksi ja tämä ajatus johti Lottoon, Kenoon, Veikkaukseen – ja Jackpotiin. Siispä ajankohdan vuoksi syntyi idea: järjestetään Korona-Jackpot -arvonta!

Ja näin tarina jatkuu…

Jackpotissa on 60 numeroa. Siksi jaoimme kerät summamutikassa umpimähkään 60 laatikkoon, jotka numeroitiin.
Arvontaan halusimme osallistujiksi sisarukset perheineen. Alkoi soittorumba. Kaikilta pyydettiin kolme numeroa 1 ja 60 väliltä. Kenellekään ei kerrotu syytä, miksi numeroita kysyttiin – pyydettiin vain pistämään ne muistiin myöhempää tarvetta varten.
Ja sitten kutomaan! Jokaista numeroa vastaavasta laatikosta punnittiin silmät kiinni 1,5 kiloa keriä. Näin saatiin yhtä mattoa varten tarvittavat 4.5 kiloa kudetta. Värejä ei siis valikoitu tarkoituksella. Tarvittiin haastetta myös meille itsellemme ja siksi laadimme kudontasäännöt.
Kudontasäännöt:
– maton pituus noin kaksi metriä
– mahdollisimman kaunis kudejärjesteys
– raidoitus vapaa
– yhden mattosukkulan tekniikka

76 kiloa ja 45 mattometriä myöhemmin…

Marraskuun hämärtyessä kutsuttiin koko suku Loton 50-vuotisen taipaleen kunniaksi virtuaaliseen jackpot-arvontaan. Läsnä oli Teamsin välityksellä yhteensä noin 50 henkilöä. Arvontalähetyksessä oli mukana kolme ”lottotyttöä” eli mattojen kutojat sekä tietenkin viralliset valvojat eli ”Aulis Erlander ja Teppo Jokinen” (jotka olivat viralliseen asuun puettuja pehmoleluja). Lottomusiikin ja muiden asiaankuuluvien seremonioiden jälkeen esiteltiin kaikki matot. Matot oli siis kudottu kullekin suvun jäsenelle hänen valitsemiensa numeroiden perusteella. Sukuun naiduille oli bonuksena villasukat, joita oli kudottu tusinan verran. Lastenlapsille oli varattu luontoarvat.

Koko hauskuudesta koottiin vielä valokuvakirja muistoksi.

Mitä me itse saimme tästä?

Yllättävän paljon. Tehtävä oli hauska. Meille se antoi ainakin:
– tekemistä koronakaranteenissa
– sai ajatukset pois ahdistavasta maailmantilanteesta
– haastetta tehdä pienistä jämäkeristä ja poikkeavista väreistä mahdollisimman hyvä matto
– suunnittelua eli enimmäkseen mukavaa päänvaivaa
– hauskaa yhdessäoloa
– sekä paljon keskustelua asiasta ja asian vierestä.

PS. Matonkuteita on vielä jäljellä ja korona jatkuu