24.2.2021

Innostun kaikesta ja kokeilen kaikkea.

Olen koko ikäni tehnyt käsitöitä, milloin mitäkin. Kouluikäisenä tehtiin alaluokilla vohvelikankaalle liinoja ja niitä kertyi kymmeniä.Seuraavaksi innostui neulomisesta. Aloitin kirjoneule pannunmyssystä, siinä olikin aloittelijalle ”pähkinää”.Valmistui kuitenkin.Jatkossa seurasi villatakit, puserot ja huivit. Sukat oli aivan aikuiseksi asti inhokki työ, siis en tehnyt niitä kun nyt vasta viimevuosina. Siinä oli kai onhelmana se ,kun pitin tehdä se toinen sukka samanlainen. Harvoin teen vieläkään kahta samanlaista työtä. Orjallisesti mallia en pysty noudattamaan, työstä pitää löytyä se kuuluisa ”eskon puumerkki”. Pokko tunnustaa ettei se aina parempi ratkaisu, mutta minkäs sitä luonteelleen voi.
Lasteni ollessa pieniä ,olin kotiäitinä ja sitten ompelukone alkoi saada kyytiä. 70-luvulla suurta muotia olivat farkkupuvut. Niinpä ensimmäisenä kolmevuotias tyttöni sai vihreän vakosametti takin ja haalarihousut. Siis ,taas ”keltanokka” aloitti vaikeimmasta kankaasta ihan tyhmyyttään. Taito ja tieto karttui , ompelin kaikkea tarpeellista perheelle ja ystäville.
Pikkulapsiarjesta päästyä aloin maalata posliinia, joka oli silloin kovassa huudossa. Alkeet opettelin kuuliaisesti, kauniita töitäkin syntyi kaapit puolilleen. Mutta taas iski se vanha vika. En halunnutkaan tehdä mallista hienoja ruusuja tai muita kuvioita. Aloin luoda omanlaisia kuvia. Siitäkös meidän taiteilija tasoinen opettaja ei tykännyt, närkästyi minulle etten pysy ”kuosissa”. Lopetin maalauksen vuosiksi.
Käsille piti saada tekemistä. Keksin, et alan päälystää massalla pulloja. Niistä muodostui Ukkoja ja Akkoja jos jonkinlaisia. Se oli sitä ITE-taidetta, harrastan sitä vieläkin joskus.
Neulonta täyttää nykyisin koko eläkeläisen elämän,- ihanaa! Käsityökahvilassa meillä on tunnelmaa , kun Kuopion junassa. Ohjeita vaihdellaan, kaikkea kivaa syntyy,huiveja lapasia ,paitoja ,uutuutena pyllyttymiä. Näin 70v olen innostunut neulomaan jopa sukkia, entisiä inhokkeja. Kyllä on ihanaa omistaa kädentaitoa, se virkistää mieltä ja mielikuvitusta. Varsinkin näin koronakurimuksessa aivan taivaan lahja.

Lisätietoja

Suomen käsityön museo

amanuenssi Seija Hahl

seija.hahl@jyvaskyla.fi
014 266 4372
050 311 8886

Pin It on Pinterest