Käsillä tekeminen korona-aikana

Useasti ajatellaan, että Suomi on maa, jossa käsityö on arvossaan ja vanhoja perinteitä kunnioitetaan. Mielestäni tämä kaikki alkaa valitettavasti olla historiaa, ja käsityötaitojen nopea unohtuminen huolestuttaa minua suuresti. Meillä on ollut todellista osaamista ja tietoutta vanhemmissa sukupolvissa, mutta näiden taitojen jatkajia ja tietojen perijiä on vuosi vuodelta vähemmän. Olisi hienoa, jos nyt alettaisiin enenevissä määrin tallettamaan vanhaa käsityötietoutta, koska kohta se on jo myöhäistä.

Itse kiinnostuin käsillä tekemisestä yläkoulussa. Ajan kanssa kiinnostukseni muovautui etenkin perinteisempien puutöiden, kuten sorvauksen ja vuolemisen suuntaan. Kun näin ensimmäistä kertaa vuolemalla tehdyn puulinnun, en voinut uskoa silmiäni. Se oli käsityötä kauneimmillaan, ja ymmärsin heti, että tämän haluan oppia itsekin tekemään. Ensimmäinen puulintuni syntyi yhdeksännen luokan lopulla, ja vaikka se ei kaunis ollutkaan, se kuitenkin onnistui. Sen jälkeen linnut ja vuoleminen ovat olleet osa minua.

Vuoleminen on mielestäni käsityötä puhtaimmillaan. Lintu ei vaadi työvälineiltä paljon; vain hyvä puukko ja laadukas mäntypala riittävät. Se on yksi kiehtova asia. Sen sijaan tekijältä lintu vaatii todella paljon. Se vaatii pitkäjänteistä harjoittelua puukon käsittelyssä, ja keskittymiskykyä. Kaikista suurin vaade tämän päivän ihmiselle on kuitenkin se, että vuollessa älypuhelimet ja muut laitteet joutavat nurkkaan, ja keskittyminen täytyy olla täysin siinä hetkessä, jotta lintu saa kauniin ulkomuodon. Se voi monelle tuottaa ongelmia.

Olen vuollut lintujen lisäksi esimerkiksi veneitä ja muita koriste-esineitä, mutta lintu on minulle rakkain työ. On hieno kokemus vapauttaa mitättömästä puupalasesta kaunis esine, jonka voisi kuvitella lähtevän oikeasti lentoon. Kun näkee valmiin tuotoksen, se saa ajatukset valoisammiksi ja mielen hyväksi, joka on tänä keväänä osoittautunut tärkeäksi asiaksi. Olen ollut nyt erityisen aktiivinen, koska aikaa on ollut enemmän. Vuoleminen on siis hyvää ajanvietettä, ja myös opiskelijan stressi vähenee heti, kun ottaa puuta ja puukon käteen ja unohtaa hetkeksi kaikki kurssityöt ja esseet.

Toivoisin etenkin oman ikäpolveni nuorien kiinnostuvan perinteisistä käsitöistä enemmän. Vanhemmistakin ihmisistä tunnen vain yhden henkilön, joka osaa vuolla linnun. Tämä on harmillista, koska tällaisia taitoja ei saisi päästää hukkaan. Yritän omalta osaltani pitää vuolutaitoja hengissä, ja toivon, että en jää tulevaisuudessa ainoaksi.