Kummitäti

26.6.2020

Kauhean kummallinen kevät

Maaliskuu oli huonoa aikaa. Ensin menetin perheenjäsenen ja sitten alkoi lomautus. Elin eräänlaisessa epätodellisessa kuplassa, mihin satunnaisesti tuli viestejä ulkomaailmasta. Myös ryhmäliikuntaharrastus jäi katkolle samoin kuin lähes kaikki kodin ulkopuolinen toiminta. Paperisotaa ja muuta em. asiaan liittyvää sain onneksi jaettua eikä sitä jaksanut jatkuvasti miettiä. Vastapainoksi oli suunnattava ajatukset muuhun ja vapaata aikaa oli nyt aika runsaasti.
Olen aina tykännyt näprätä kaikenlaista ja esim. pukin konttiin päätyy enimmäkseen ite-tehtyjä. Vaan nytpä oli mahdollista väkertää myös ihan vaan omaksi iloksi.
Tosin ensimmäinen produktio tuli tarpeeseen. Tein tuhkauurnaan pahvirungon ja päälle kirjoin vanhaan pellavapyyhkeeseen edesmenneen lastenlapsen kämmenten ääriviivat. Punoin siihen lasku’nyörin’ narusta puretuista säikeistä. Lopusta nyörinpätkästä syntyi makramee-amppeli.
Välityönä paikkasin esiintymisasun hameesta reiän, joka ei kyllä lavalta olisi näkynyt ja oletettavasti ei näy parsintakaan, mutta onpahan hame ehjempi kun aikanaan päätyy puvustoon takaisin.
Netissä surffatessa tutustuin purkkivärjäykseen ja pitihän sitä itsekin kokeilla. Luonnonvalkoinen villasekoitelanka kävi purkissa mm aroniamehun, sipulinkuorien, jäkälän ja muutamien erilaisten teelaatujen kanssa.
Jo viimekesänä kaipasin pitkää mustaa puuvillaista neuletakkia. Silloin ei ollut aikaa, mutta nyt laitoin puikot kilkkaamaan. Netistä löytynyttä ylhäältä-alas ohjetta mukaillen ja kokeillen kului monta iltaa TV:n ääressä. Ja valmistakin tuli kun sain määräajan, toukokuussa tuli tieto, että puolesta kuusta takaisin hommiin. Välillä meinasi jo kärsivällisyys ja usko loppua mm napituslistan/kauluksen kanssa sopivaa silmukkamäärää mallaillessa.
Etsiskellessäni jotain muuta osui käteen pitsin pätkä ja hetken pähkäiltyäni muistin sen tulleen vuosia sitten melko valmiin Sääksmäen puvun mukana. Aiemmin käytin päähineenä punaista nauhaa, mutta vuosien varrella olen oppinut aiheesta mm sen, että aikuinen käyttää aikuisen päähinettä siviilisäädystä huolimatta. Siis tanu piti tehdä. Omat hankaluutensa siinäkin, kun netin kuvista ja teksteistä alkoi selvittää mallia, kokoa, rakennetta ja materiaaleja. Tummaa kukallista nauhaa etsin monta päivää netistä ja parina ihan ‘livenäkin’, mutta lopulta päädyin leikkaamaan vanhan kesätopin helmasta suikaleita.
Siivoilin pois vanhoja kuvalehtiä kun muistin ‘männävuosilta’ meilläpäin suosiossa olleen askartelun. Siispä otin talteen lehdistä sellaisia sivuja joissa on molemmin puolin kauniita kirjavia kuvia. Leikkasin niistä kaavan mukaan osat, taittelin ne haitarille ja kokosin niistä perhosia. Muutamia lähti onnittelukorttien koristeena maailmalle, mutta aika monta päätyi mobileksi lampusta roikkumaan.
Toukokuun lopussa kierrätin hiukan kuluneen miestenpaidan alkuperäisen omistajan 5 vuotiaalle tyttärelle essumekoksi ja myssyksi Pieni-talo-preerialla -tyyliin. Lähisuku tietää, että kannatan vanhasta-uutta -periaatetta.
Vaikka kevät vaihtui kesäksi, ei käsityö ole jäänyt pois viikkotaisesta ohjelmasta. Ompelukone on surissut jokseenkin ahkerasti, silmäneula suihkinut kuvioita ja kankaat sekä langat vaihtaneet väriä.
Mökille koitan olla ottamatta juuri mitään käsityötä että hartiat vähän oikenevat.

Lisätietoja

Suomen käsityön museo

amanuenssi Seija Hahl

seija.hahl@jyvaskyla.fi
014 266 4372
050 311 8886

Pin It on Pinterest