Marketta Parviainen

27.10.2020

Koronapipoja

Eri syistä on kotiini kertynyt valtava määrä lankoja. Jos olen ne ostanut, niin en ainakaan 40 viime vuoteen. Olen aina tehnyt paljon käsitöitä, mutta se on viime vuosikymmeninä jäänyt vaatteiden korjailuun ja ehkä tyynyliinojen ompeluun.
Oikea aarre paljastui kun ostimme kymmenen vuotta sitten mieheni kanssa asunnon Kalliosta. Sinne oli vintille unohtunut kaksi isoa laatikollista hienoja lankoja. Osa villaisia Wetterhoffin kasvivärjättyjä ja osa pellavalankoja. Myin pellavalankoja hyvin edullisesti Hietsun kirpparille ja sana levisi ja pian langoista tapeltiin ja ne hävisivät nopeasti. Villalangoista suunnittelin tekeväni jotain itse.
Maaliskuussa riskiryhmäläiset, joihin kuulun ikäni puolesta, joutuivat vapaaehtoiseen karanteeniin. Otin facebookiin kuvan lattialle levittämistäni langoista ja varustin kuvan tekstillä “Loppuvatko langat vai korona ensin?”.
Lähetin myös Helsingin Sanomien koronaharrastusten kyselyyn kuvan pipoista ja raportoin niiden valmistumisesta facessa.
Tällä hetkellä pipoja on tainnut valmistua 14. Osa niistä on myynnissä tori.fi:ssä, osa vintage-liikkeessä Kalliossa ja yhden olen antanut lahjaksi. Niitä on nyt myyty seitsemän. Raha on ihan kiva, mutta olen nauttinut pipojen värkkäämisestä tavattomasti ja tyytyväinen myös, että saan langat väheneään nurkistani. Niiden vähenemistä ei 14 pipoa ole juuri auttanut. Lankoja tuntuu olevan yhtä paljon kuin ennenkin.

Lisätietoja

Suomen käsityön museo

amanuenssi Seija Hahl

seija.hahl@jyvaskyla.fi
014 266 4372
050 311 8886

Pin It on Pinterest